Minä katson sinua
siinä
kuin lasta
kuin varjoa
jota eilen ei ollutkaan.
Sinun hiuksesi koskettavat
kivitalon seinää
mukaansa repivät
muistoja, liikaa.
Sinä liikut
lähelleni
hiljaa kuin
syyskuun alkavat tunnit.
Ei meitä ollutkaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti