Maatilan loppu

Haluaisin
että sinä tuntisit minut
viimana perunapellon laidalla
kosteana jäänä kansan katseissa
tarttumattomana hiekkana
soran joukossa

Silloin soittaisin
rikkinäisiä sointuja
Niin keskeneräisiä ja raapivia

Että sinun olisi pakko
suostutteluista huolimatta

Tehdä se kaikki loppuun.

Odotusaulassa

Minä ehtisin
kasvattaa paremman ajan
ja kavahtaa sitä täydellisyyttä
johon vaadittaisiin jonotusnumero.

Pohjakiven vieras

Painautua sinua vasten
kuin suolattu meri
pohjakivien päällä
Siristää silmiäni
auringon kirkkaimmassa terässä
kesäkuun lumissa

Olisinhan minä silloinkin vieras.

Hiekka tulvii aina

Kun huomasin
että sitä mitä me huolella kasvatimme
ei eilen,
enää huomisen jälkeen
hiekan tulvittua
voitu samaksi tunnistaa

Vain silloin minä itkin.

Pikkelssiä ruutuhameella

Pistele kehoani
kiemuraisilla kaduillasi
ruskealla vedelläsi
huumaavan runsailla suklaakakuilla
ja sillä helvetin tylsällä hippiklubilla

Kieputa ympärilleni kauppahallin tapettia
ja lähikaupan toffeeta,
sitä käsintehtyä
istuta mieleni pyöreään puistoon
ja siihen toukokuun viimeiseen yöhön
kun minä ilotulituksesta juovuin

Älä kysy mitä ajattelen
kun päätä ja särkee ja nukuttaa
mutta silti hymyilen
Kun kehoni on ikävän vallassa
se kaipaa pikkelssiä ruutuhameella
ja ahdasta istumapaikkaa käytävän puolella.

(Julkaistu Rakkaudennukkaa -antologiassa 2007)